Kuntauudistus on näiden vaalien kuuma peruna. Kaikilla näyttäisi olevan asiasta mielipide. Keskustelu velloo kuitenkin aika löyhällä tasolla. Nostan esiin ajatuksia, jotka ovat mielestäni keskeisiä.
Kokoomukselle kuntauudistus on yksi fantastinen uudistus lisää aiempien ”uudistusten” joukkoon. Etunojassa sen kampanjassa on ollut hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen. Uudistihan hän jo aiemmin yliopistot. Virkkusen johdolla ajettiin läpi uusi yliopistolaki, jolla tuotiin kampuksille yritysmaailman ajatuslogiikka. Yhtäkkiä tutkimustakin piti alkaa mitata rahamaailman mittarein. Niin henkilöstö kuin opiskelijat kritisoivat lain tuovan yritysmaailman määrittelemään yliopiston arvomaailmaa.
EK:n poliittiselle siivelle, Kokoomukselle, kuntauudistuksessa on kyse ideologisesta valinnasta. Puolue haluaa luoda suurempia kuntakokonaisuuksia, joissa yksityiset yritykset tuottaisivat julkiset palvelut, yhä enemmän ellei kokonaan. Olen aiemmin kirjoittanut mitä ongelmia tästä seuraa niin kunnan, asiakkaiden kuin palveluiden työntekijöidenkin kannalta.
SDP on kuntauudistuksen kannalla nähden, että se kannattaa vahvoja peruskuntia, mutta vastustaa pakkoliitoksia. Kunnallisvaaleja lähestyttäessä sen kannat ovat tiukentuneet. Epäselväksi on jäänyt onko tässä kyse vaalitaktiikasta.
Vasemmistoliitto on lähtenyt siitä, että kuntauudistuksessa pitää kuunnella kuntia, ja puheenjohtaja Arhinmäki on esittänyt kansanäänestyksien järjestämistä kuntaliitoksista. Vasemmisto on painottanut, ettei lähipalveluita saa heikentää tai yksityistää liitosten yhteydessä. Olennaista on niin ikään lähidemokratian kehittäminen.
Vihreät ovat liputtaneet kuntaliitosten puolesta. Puolueen linja on pitkälti myötäillyt Vasemmiston näkökulmia.
Oppositiossa olevat Keskusta ja Perussuomalaiset ovat tyrmänneet kuntauudistuksen. Ironista kyllä Keskusta itse oli käynnistämässä kuntaprosessia edellisessä hallituksessa. Perussuomalaisten Soini on kritisoinut, että suurkunnissa kuntalaiset menettävät yhteenkuuluvuuden tunteen ja motivaation toimia lähiyhteisönsä puolesta.
Vaakunaan takertuminenko ratkaisu?
Paikallisella tasolla meininki on toinen. Esimerkiksi Keravalla kaikki puolueet Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta suhtautuvat kriittisesti edes kuntauudistuksen selvittämiseen. Tarkoittaako tämä sitä, että paikalliset osastot kokoomuksessa ja SDP:ssä tekisivät järkevämpää politiikkaa Keravalla kuin valtakunnallisesti. Ei. Kyse on pitkälti populismista, taktikoinnista ja valtaintresseistä. Moni puolue pelkää ääniensä menettämistä ja takertuu Keravan vaakunaan sen sijaan, että edes selvittäisi onko kuntauudistuksen tai muun kuntarajat ylittävän yhteistyön kautta mahdollisuus järkevämpään asuntorakentamiseen tai liikenneratkaisujen kehittämiseen.
Kannattaako Vasemmisto sitten kuntien yhteen liittämistä? Siihen puolueella ei ole selkeää kantaa, eikä varmaan pidäkään olla. Suomessa on satoja kuntia, ja kaikilla niillä on enemmän tai vähemmän erilainen tilanne sekä naapurikunnat. Olennaista on miettiä miten pystytään ratkaisemaan kuntien keskeisiä ongelmia. Keski-Uudellamaalla tällaisia ovat esimerkiksi asunto-, ympäristö- ja liikennepolitiikka.
Aloitetaan asuntorakentamisesta
Keravalla keskustellaan parhaillaan siitä, että kaupungin keskustaan pitäisi rakentaa korkeita tornitaloja asuntoja- ja toimistokäyttöön. Keskusta halutaan miehittää tornitaloilla koska kunnassa on vähän tilaa rakentaa. Jokainen, joka on ollut ruuhka-aikaan Keravan keskustassa, tietää töistä palaavien autoilijoiden tukkivat tiet jo nyt. Jos suunnitellut visiot toteutuvat ruuhkat moninkertaistuvat. Tätäkö esimerkiksi vihreät haluavat?
Vaihtoehtona olisi ylikunnalliset ratkaisut rakentamiseen. On selvää, että Keski-Uudellamaalla tarvitaan lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Keravalle ekologisia ja järkeviä asuntorakentamisen laajenemisalueita olisivat yhteys Hyrylän suuntaan ja Ristikytö pohjoisessa. Kasvu Hyrylän suuntaan yhdistäisi kaksi kasvavaa keskusta yhteen ja toisi synergiaetuja kummallekin. Samalla voitaisiin kehittää joukkoliikenneyhteyksiä Hyrylän ja Keravan välillä, jotka ovat varsin huonossa kunnossa.
Entä liikenne?
Keskeinen kysymys Keski-Uudellamaalla on myös se miten liikenteelliset ratkaisut toteutetaan järkevästi. Ratkaisut pitäisi sopia yhteistyössä ylikunnallisesti.
Mainitsen esimerkkinä S-ryhmän logistiikkakeskuksen Sipoon Bastukärrissä aivan Keravan kunnan rajan vieressä. Juuri käyttöön otettu keskus on kehuskellut ympäristöystävällisyydellään, kun keskuksen energiajärjestelmä käyttää 90-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa. Käytännössä kuitenkin ympäristöä kuormittaa tuotteita hakevien ja tuovien rekkojen ja kuorma-autojen rengasralli kapealla ja nyt ruuhkautuvalla Keravantiellä. Tämäkin keskus olisi ollut järkevämpää rakentaa raiteiden viereen.
Toisena esimerkkinä on Hyrylän kaavoitus. Tuusula on kaavoittanut keskustaansa merkittävästi lisää asunto- ja kauppatilaa. Liikenneratkaisut suunnitelmissa Helsingin suuntaan on kaavailtu jo tukkoista Tuusulantietä etelään ja toisaalta sekä Keravan, että Savion rautatieasemille. Tämäkin kertoo, että joukkoliikennettä Hyrylän ja Keravan välillä on kehitettävä. Autoja asemien parkkipaikoille ei mahdu enää lisää.
Kerava on hyötynyt suuresti junayhteydestä Helsinkiin. Tämän kehittäminen on tärkeää, mutta nostaisin agendalle junayhteyden kehittämisen Porvoon suuntaan. Tavaraliikenneradan soisi muuttuvan myös henkilöliikenteeksi. Se parantaisi yhteyttä Sipoon Nikkilään ja tukisi myös luonnollista yhteenliittymistä. Tavoitteena pitäisi olla myös radan laajentaminen länteen Tuusulan kautta lentokentälle ja toisaalta myös Nurmijärven suuntaan.
”Emme saa päättää enää mistään”
Monet oman kunnan nimiin vannovat argumentoivat, että kuntauudistus vie lähidemokratian. Viekö? Kysyisin mitä lähidemokratiaa meillä on tällä hetkellä. Saamme äänestää kerran neljässä vuodessa valtuustoa. Siihen se sitten pitkälti jääkin. Ehdokkaat ja puolueet lupaavat hienoa asioita maan ja taivaan väliltä, mutta tekevät usein hyvin toisenlaista ”reaalipolitiikkaa”.
Mitä lähidemokratiaa se on, että keravalaisten noustua puolustamaan omaa kaupunginosakouluansa Kannistossa, niin kaupunginhallitus kokoomuksen johdolla lakkauttaa koulun vähät välittämättä järkevistäkään perusteluista? Tällaisia päätöksiä tehdään Keravalla, jossa on Suomen suurimmat luokkakoot. Suuret puolueet ovat äänestäneet vuosi toisensa perään kaupungille talousarvion, jossa liikutaan julkisten palveluiden resursoinnin alarajoilla, vaikka Kerava ei ole velkakaupunki. Vasemmisto on ollut ainoa puolue, joka on vaatinut alibudjetoinnin lopettamista mm. sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä varhais- ja opetussektorin puolella.
Uusi malleja
Kuntavaikuttamisen malleja on tutkittu. Oikeusministeriön tutkimuksessa todetaan, ettei nykyinen aluedemokratia toimi suurissa kunnissa. Asukkaiden rooli suunnittelussa ja päätöksenteossa on kapea. On ehdotettu, että aluelautakuntien perustamista. Näille haluttaisiin aitoa suunnittelu-, päätös-, toimi- ja budjettivaltaa.
On pohdittu kuntien sisäisiä vaalipiirejä joilla turvattaisiin, että kaikki alueet saisivat edustuksen valtuustoon. Uudistuksen on ajateltu parantavan kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja äänestysaktiivisuutta. Kritiikkinä on esitetty, että toisiko tämä liikaa ristiriitoja alueiden välille. Itse uskon tavallisten kuntalaisten ongelmien olevan aika samanlaisia eri puolilla kuntaa. Olennaista olisi luoda sellaiset poliittiset rakenteet, jotta mahdollisimman moni kuntalainen kokisi pystyvänsä vaikuttamaan asioihin.
Kansalaisfoorumit on nostettu esiin päätöksenteon tukena. Keravalla on kyläillat, joissa kaupunginosan aktiivit voivat tavata kunnanjohtoa. Niistä on pidetty. Kyläiltojen laajentaminen verkkoon tavoittaisi yhä enemmän kuntalaisia ja alentaisi osallistumiskynnystä. Pelkän informaation sijaan kuntalaisille pitäisi antaa konkreettinen mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi julkisten palvelujen kehittämiseen, kaavoitukseen ja lähidemokratiaan liittyvissä kysymyksissä.
Mitä nyt pitäisi tehdä?
Yhteenvetona voidaan todeta, että ylikunnallista päätöksentekoa tarvitaan, jos halutaan ratkaista kaavoitus-, liikenne ja ympäristöasioita kestävällä tasolla. En usko, että mikään pakkoliitos ratkaisisi asiaa parempaan suuntaan. Johtajat voisivat jäädä helposti tappelemaan virkapaikoista ja olennaiset asiat jäisivät sivuun. Ei ole myöskään mikään ongelmia ratkaiseva malli jättäytyä kunnantalon ympärille suojelemaan omia valtaintressejään. Kuntalaiset Keski-Uudellamaalla ansaitsevat parempaa.
Ensimmäiseksi tarvitaan kuntien ylikulkevia ratkaisuja mm. vuokra-asunto- ja liikenneratkaisujen organisoimisessa. Jo nyt on olemassa kuntien välisiä vuokra-asuntojen rakentamissopimuksia, mutta ongelma on, että kunnat voivat jättää nämä sopimukset huomioimatta kun niitä ei ole sanktioitu tarpeeksi.
Niin ikään demokratiakokeiluissa voidaan ottaa askelia eteenpäin jo ilman suuria liitoksiakin. Aluetapaamisten lisäksi pitäisi ottaa kuntalaisten eri ryhmät mukaan. Miksi ei kysytä suoraan koululaisilta mitä resursseja tarvitaan lisää. Miksi ei mietitä ikäihmisten kanssa miten heidän palveluitaan voitaisiin kehittää. Ihmisten mukaan ottaminen heidän omilla voimavaroillaan ja kokemuksillaan on ensi askel ihmisten voimaannuttamisessa aktiivisiksi kuntalaisiksi.