Kriisin keskellä pidetään huolta kaikista

Elämme poikkeuksellista aikaa. Aikaa, jota kukaan meistä ei osannut ennakoida vuosi sitten. Koronaviirusepidemia on vaikuttanut meihin lukuisilla eri tavoilla. Monien keravalaisten toimeentulo on ollut koetuksella, kun työpaikat kärsivät koronarajoituksista ja palvelusektorin kysyntä laski monissa paikoissa. Lapsilla alkoi etäkoulu. Etätöihin siirtyivät ne kaikki työntekijät, joille se oli mahdollista.

Jatka lukemista “Kriisin keskellä pidetään huolta kaikista”

Mistä massit?

Oikeistolaisten ehdokkaiden pääargumentti vasemmistoa vastaan on väittää, ettemme ymmärrä taloudesta mitään. Välillä se esitetään sivistyneesti ja välillä taasen timosoinimaisella sutkautuksella. Meille muistutetaan, että teillä on tosi kivoja tavoitteita, mutta kai te ymmärrätte, ettei raha kasva puussa. Tai kysytään, että seinästäkö te haette rahaa. Kokoomuslaisten lempiargumentti on, ettemme voi jättää lapsillemme velkaa. Tavoitteemme on pyritty näin leimaamaan epärealistiseksi.

Perustelen kirjoitusessani miksi nimenomaan vasemmistolainen talous- ja sosiaalipolitiikka on varsin järkevää, ja miksi oikeistonkin pitäisi pysähtyä asiaa ajattelemaan pelkokuvien lietsomisen sijaan. Jatka lukemista “Mistä massit?”

Vastaust Lindorff -aloitteeseeni

Tammikuun kaupunginvaltuustossa oli käsittelyssä kaupunginhallituksen vastaus joulukuun valtuustossa tekemääni aloitteeseen, jossa vaadittiin tekemään selvityksen kaupungin käyttämän perintäyhtiön (Lindorff oy) vaihtamisesta sekä perintäohjeiden muuttamisesta. Sen allekirjoitti lisäksi 17 muuta valtuutettua.

Kiitin valtuustopuheenvuorossani nopeasta vastauksesta aloitteeseen. Kaupunginhallituksen vastauksessa kerrotaan, että Keravan kaupungilla ei ole suoraa suhdetta Lindorff Oy -yhtiön kanssa. Sen sijaan kaupunki on tehnyt sopimuksen taloushallintopalveluiden järjestämisestä Kunta Taitoa oy:n kanssa, joka taas käyttää aloitteessa mainittua Lindorff oy:ta. Vastauksessa ei sen sijaan mainita, että Kerava on Kunta Taitoan asiakasomistaja lukuisien muiden kuntien tavoin. Mielestäni Keravan ja muiden kuntien pitäisi käyttää vaikutusvaltaansa perintöyhtiön vaihtamiseen. Ei ole kestävää tehdä yhteistyötä veroparatiisiyhteyksistä tunnettu Lindorff oyn kanssa. Monet kuntien tämän hetken talousongelmista, jotka heijastuvat leikkauspaineina niin sosiaali- ja terveyspuolelle kuin myös kasvatus- ja oppetuspuolelle, johtuvat veropohjan murentumisesta. Kuntien ei pidä olla aktiivisesti tukemassa hyvinvointivaltiomme murenemisen lisääntymistä, vaan pikemminkin rakentamassa vahvempaa veropohjaa. On selvää, ettei kyseessä ole eettisesti kestävä kumppani.

Kaupunginhallituksen vastauksessa kerrotaan kuntalaisten tukimahdollisuuksista sosiaalitoimen asiakkaina, kun taas aloitteessa valtuutetut kehottivat selkeyttämään ohjeistusta ja käytäntöjä, jotta turhalta perimiseltä vältyttäisiin. Tämä olisi ennaltaehkäisevää, niin kuntalaisen kuin kunnankin näkökulmasta. Tavallinen keravalainen välttyisi perintätoimistojen koronkiskonnalta, ja kunnan ei tarvitsisi maksaa perintäyhtiön voittoja sosiaalimenojen kasvuna. Uskon, että malleja ohjeistuksen ja käytäntöjen kehittämiseen on useita erilaisia, joissa kuntalaisten tasa-arvoisuus varmistetaan.

Valtuustoaloite perintäyhtiön vaihtamisesta ja perintäohjeistuksen päivittämisestä

Tein 16.12.2013 valtuuston kokouksessa valtuustoaloitteen, jossa esitettiin kaupungin purkavan sopimuksen perintäyhtiö Lindorffin kanssa, ja uutta yhteistyötahoa selvittäessä tutkittaisiin olisiko perintä mahdollista toteuttaa omana tuotantona. Samalla kaupungin perintäperiaatteita päivitettäisiin, niin että voitaisiin ehkäistä velkaantumiskierrettä ja varmistaa lautakuntien budjettien asiakasmaksut. Aloitteen  allekirjoitti 17 valtuutettua.

Suomen Asiakastieto raportoi maksuhäiriöisten määrän kasvavan huimaa vauhtia. Syyskuun lopulla jo 360 000 suomalaisella oli maksuhäiriömerkintöjä. 1990-luvun laman jälkeiset ennätysluvut saattavat rikkoutua jo ensi vuoden alkupuolella, jos tahti jatkuu samana. Taantuman aikana on yleistä, että maksuhäiriöt kasvavat, ja niin näyttää käyneen Keravankin kohdalla.

Siinä missä monelle tavalliselle kuntalaiselle maksuhäiriöt saattavat johtaa suuriinkin taloudellisiin, henkisiin ja fyysisiin ongelmiin, on perinnän kasvu ollut kultasuoni yksityisille perintäyhtiöille.

Keravan kaupunki käyttää perintätoimistonaan Lindorff Oy:ta. Se on yksi alan menestyvimmistä perintäyhtiöistä. Vuonna 2011 yrityksen liikevoittoprosentti oli liki 30 prosenttia, joka on enemmän kuin Nokian tulos parhaimpina vuosinaan. Sen sijaan veroja kyseinen yritys maksoi vuonna samaisena vuonna vain 0,3 prosenttia 19,8 miljoonan euron liikevoitostaan. Yrityksen aktiivisen verosuunnittelun lisäksi Lindorffilla on myös omistussuhteita Jerseyn veroparatiisiin.

1. Me allekirjoittaneet esitämme, että Kerava selvittää mahdollisuudet katkaista sopimuksen Lindorff-perintäyhtiön kanssa heti, kun se on sopimusteknisesti mahdollista. Mielestämme ei ole kestävää, että kunta julkisyhteisönä toimii yhteistyössä yhtiön kanssa, joka suurista liikevoittoprosenteistaan huolimatta minimoi verojen maksua verosuunnittelulla, ja jolla on yhteyksiä veroparatiiseihin. Koemme tärkeäksi, etteivät julkiset toimijat omilla päätöksillään heikennä julkisen sektorin veropohjaa. Esitämme, että selvittäessään uutta yhteistyötahoa kaupunki myös kartoittaa olisiko perintä mahdollista tehdä omana tuotantona.

2. Me allekirjoittaneet esitämme, että Keravan kaupungin perintöohjeistuksia muutettaisiin niin, että kaupunki olisi yhteydessä kuntalaiseen useampaan otteeseen asiakasmaksujen osalta ennen kuin perintätoimisto alkaisi periä maksuja. Esimerkiksi päiväkodeissa voitaisiin käydä keskustelua päivähoitomaksujen tarkistamisesta, jos kuntalaisen tulot ovat laskeneet ja asiakasmaksut rästiytyvät sen vuoksi. Kyse ei ole pienistä summista. Pelkästään vuonna 2010 kasvatus- ja opetuslautakunnalta jäi saamatta maksuhäiriöiden vuoksi 50 000 euroa. Seuraavien vuosien lukujen arvellaan olevan reilusti suurempia. Aktiivinen yhteistyö voisi ehkäistä velkaantumiskierrettä, ja toisaalta toisi tarvittavaa rahaa lautakuntien budjetteihin.

Juhani Lohikoski

Pelottelun politiikasta kohto eteenpäin katsomisen politiikkaa

Keravan kaupunginvaltuusto kokoontui maanantaina 12.2. Pääsin ensimmäisenä varavaltuutettuna kokoukseen kun varsinainen edustajamme Maila Hölttä oli estynyt ensimmäisen kerran 40 vuoteen. Kokouksen esityslistalla tärkeimmät asiat olivat Keravan vanhuspoliittinen ohjelma sekä metropolihallinnon selvitysraportin välietappi. Tässä raportti valtuuston kokouksesta.

Laadukkaat palvelut kunnan tuottamina ja uimahallin remontointi

Keskustelu vanhuspoliittisesta ohjelmasta kävi vilkkaana valtuustossa. Vasemmiston valtuustoryhmä esitti ohjelmaan ponnen. Halusimme painottaa, että ikäihmisten näkeminen ainoastaan kunnalle kulueränä on lyhytkatseista politiikkaa. On hyvä, että ohjelma näkee ennaltaehkäisevän toiminnan hyvän vanhuuden takeena. Tässä tärkeässä roolissa on liikunta. Jottei jäätäisi paperitasolle vaadimme uimahallin remontoinnin nostamista liikuntainvestointien ykköskohteeksi. Tällä hetkellä Keravan uimahalli on häpeäpilkku verrattavissa naapurikuntien vastaaviin.

Vanhuspoliittisen ohjelman keskiössä ovat palvelut. Niissä halutaan siirtää painopistettä kalliista laitoshoidosta kotihoitoon. Vasemmisto vaati, että kotihoidon sekä muut terveys- ja sosiaalipalvelut tulee tasa-arvoisuuden ja laadullisuuden varmistamiseksi olla kunnan itse tuottamaa. Jos kunnan tuottaman lisäksi ostetaan palveluita muualta on hinnan lisäksi oltava myös selkeät ja tiukat laatukriteerit, sekä palveluntuottajan eettisyys selvillä. ”Emme halua, että yksityisen tuottajan voitot katovat veroparatiiseihin”, totesimme ponnessamme.

Samassa keskustelussa nostettiin esiin ikäihmisten turvallisuus Keravalla. Tämä oli ajankohtaista, koska paikallislehti oli uutisoinut viime viikolla tapahtuneesta tapauksesta, jossa vanhemmalta naiselta oli varastettu laukku Keravan keskustassa. Tapaus on varsin ikävä, muttei turvattomuudella mustamaalaaminenkaan muuta asioita paremmaksi, sanoin puheenvuorossani, ja kerroin samalla poikani päiväkodissa kuulleen yhden hoitajan nähneen tapauksen, ja auttaneen vanhusta, sekä myöhemmin olleen selvittämässä varkaan henkilöllisyyttä. On mahtavaa kuulla tällaisia sankaritarinoita. Toinen sankaritarina on Keravan hammashoito, joka oli omalla kekseliäisyydellään ja hyvällä ammattitaidollaan pystynyt purkamaan pitkät hoitojonot. Palvelu oli ollut niin hyvää, että kuntalaiset olivat mieluummin luottaneet kunnan hammashoitoon, vaikka heillä olisi poikkeuksellinen mahdollisuus käyttää yksityisiä palveluita ruuhkan purkamiseksi. Mielestäni meidän pitäisi palkita tällaisista teoista ja toisaalta kannustaa ihmisiä solidaarisuuteen, ja auttamaan toisia tarvittaessa.

”Lähipalvelut ovat rajoja tärkeämpiä”

Toinen suuri teema valtuustossa oli metropolihallinto. Kuulimme metropolialueen selvityshenkilöiden raportin erilaista ratkaisuvaihtoehdoista, joilla koko pääkaupunkiseudun yhteisiä asioita voitaisiin organisoida paremmin yli nykyisten kuntarajojen. Valtuustoryhmämme vetäjä Pia Lohikoski summasi hienosti ryhmäpuheenvuorossaan näkökulmiamme:

Vasemmiston mielestä kuntalaisten lähipalvelut ovat tärkeämpiä kuin vaakunat. Kuntien rajat eivät ole pyhiä ja muuttumattomia, onhan niitä tällä alueellamme muutettu aiempinakin vuosikymmeninä enemmän tai vähemmän useita kertoja. Kuntauudistuksen ytimessä tulee olla demokratia eli kuntalaisten mahdollisuudet vaikuttaa asuinympäristöönsä. Heitä on siihen myös kannustettava. Vaaleilla valittavien päätöksentekoelinten valtaa on korostettava. Nykyisellään valta on liukunut pois vaaleilla valittavilta kuntien valtuustoilta erilaisiin ylikunnallisiin kuntayhtymiin ja liikelaitoksiin, joihin sitten edustajiksi joka kunnasta pääsee käytännössä ehkä vain kahden suurimman puolueen edustajat.

Vaikka Helsingin seutu on nähtävä yhtenäisenä työssäkäynti- ja asiointialueena, ei siitä ole mielekästä muodostaa yhtä jättikuntaa. Kerava ei myöskään tulevaisuudessa ykkösvisioissamme ole Vantaan pohjoinen lähiö. Sen sijaan Vasemmisto toivoo selvitettäväksi uuden ahvemman kuntakokonaisuuden pohjaksi Tuusulan, Keravan ja Järvenpään muodostamaa maantieteellisesti ja historiallisesti yhtenäistä aluetta, jota voisi täydentää Sipoon pohjoisosa.

Painotimme myös tarvittavan ylikunnallista päätöksentekoa suorilla vaaleilla valitun metropolihallinnon muodossa:

Koska Helsingin seudun metropolialue tarvitsee myös kokonaisuuden huomioivaa päätöksentekoa, pidämme järkevänä erillistä vahvaa metropolihallintoa. Sille kuuluisi mm. maankäytön yleiskaavatasoinen suunnittelu ja päätöksenteko, erityisesti vuokra-asuntotuotannosta huolehtiminen, ympäristönsuojelu, liikenneratkaisut ja joukkoliikenteen kehittäminen sekä alueellinen maahanmuuttopolitiikka.

Metropolialueen ylin päätäntävalta tulisi olla vaaleilla valitulla metropolivaltuustolla, joka valittaisiin kunnallisvaalien yhteydessä. Kunnallisverosta tulisi paikallisvero, joka jaettaisiin kuntien ja metropolihallinnon kesken. Samaan aikaan lähidemokratiaa toteuttamaan voisivat mielestäni jäädä alueella nykyisin toimivat valtuustot, joille jäisi budjettivalta toteuttaa lähipalveluita, kuten huolehtia päivähoidon, peruskoulun sekä kirjaston, uimahallin ja muun vapaa-aika- ja nuorisotoimen järjestämisestä alueellaan.

Keskustelu metropolihallinnosta oli vilkasta. Sisällön voi jakaa pariin eri näkökulmaan.
Oli joukko, joka pelotteli, ettei uudistuksissa ole mitään hyötyä, ja enintään voitaisiin tehdä pieniä muutoksia. Puhuipa kaupunginjohtaja jopa, että Keravalle esitetyt vaihtoehdot voi nähdä lähinnä vain hirttämistarjouksina. Ilmeisesti näille valtuutetuille ei ole väliä miten kaavoitus-, asunto- ja liikennemallit ratkaistaan Keski-Uudellamaalla, tai sitten he uskovat niiden ratkevan itsestään. Lähihistoria ei tätä näkökulmaa tue.
Sitten oli joukko valtuutettuja, joka puhuu edelleen oman kunnan nimeen, mutta on valmis luovuttamaan päätöksentekoa ylikunnalliselle metropolihallinnolle. Tosiasiahan on, että jo osa kunnan toimista päätetään ylikunnallisissa elimissä. Näin on esimerkiksi ympäristöasioiden kohdalla.
Kolmen kunnan (Kerava, Järvenpää ja Tuusula) liitosta ehdotti ääneen vain Keravan Vasemmiston valtuutetut. Lisäksi siis tuimme myös vaaleilla valittavaa metropolihallintoa.

Puheenvuorossani toin esiin, ettei ole mitenkään niin, että pienessä kunnassa tehtäisiin aina hyvää politikkaa, ja suuremmassa huonoa politiikka. Ei Keravan Suomen suurimmat luokkakoot ja asuntojonot oikein kerro onnistuneesta politiikasta. Olisi tärkeää uskaltaa katsoa eteenpäin ja miettiä miten pystyisimme rakentamaan 2000-luvun kestävää kaupunkipolitiikkaa, joka vastaa liikenne, asunto- ja ympäristöhaasteisiin. Ihmisille metropolialueella on tärkeintä, että heidän elämänsä on mahdollisimman helppoa: julkinen liikenne toimii, asunnot ovat kohtalaisen hintaisia, lähipalvelut ovat kunnossa ja omiin asioihin pystyy vaikuttamaan. Ei vaakunat ole ihmisille tärkeitä, rajat ovat pitkälti vain viranomaisten luomia.
On oikein tähdätä vaaleilla valittuun metropolihallintoon sen sijaan, että perustettaisiin ylikunnallisia konserneja, jossa muutaman suuren puolueen edustajan konklaavi sopisi asioista kabineteissa yritysmaailman intressien mukaan. Se ei olisi 2000-luvun läpinäkyvää demokratiaa, johon pitää ehdottomasti tähdätä.

Aika moni valtuutettu jätti vielä puheenvuoron käyttämättä, koska näkökulma uudistukseen on mietinnässä. On hyvä, että keskustelu teemasta on laajasti avattu. Uskon sen kevään ja syksyn aikana jatkuvan vilkkaana. On hienoa, jos keskustelussa päästään puhumaan asioista, eikä pelotella peikoilla, joita ei ole oikeasti olemassa.

Olen kirjoittanut metropoliteemasta aiemmin pidemmikin. Sen löydät täältä.

Allekirjoitin myös valtuustossa SDP:n Anne Karjalaisen ja Päivi Wilenin alullepaneman aloitteen nuorisotakuun ottamisesta aktiivisesti käyttöön Keravalla. Hienoa, että 40 valtuutettua yhtyi aloitteeseen. Nyt pitää valvoa, että takuu toimii ja nuoret pääsevät aktiivisesti mukaan työelämään tai opiskeluun.

Kun he puhuvat vapaudesta, puhuvat he markkinoiden vapaudesta

Omistavan luokan äänitorven EVA:n uusin ”Holhouksen alaiset” -manifesti julistaa meidän elävän yhteiskunnassa, jossa valtio yhä enemmän rajoittaa vapauttamme. Sääntely kirjoittajien mukaan rasittaa ihmisten elämää sekä heikentää taloudellista toimeliaisuutta hidastamalla kasvua ja teknologista kehitystä. Jatka lukemista “Kun he puhuvat vapaudesta, puhuvat he markkinoiden vapaudesta”