Anna mulle piiskaa

Työelämä on muuttunut valtavasti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Jos ennen puhuttiin pitkästä ja kapeasta leivästä, ei nyt voida puhua edes sämpylöistä kaikkien kohdalla. Osa nimittäin hankkii ansionsa lähinnä muruista pätkätyömarkkinoilla. Samaan aikaan koko tuotantorakenne on ollut muuttumassa, kun perinteinen tehdastyö on vähä vähältä kadonnut tai muuttanut muualle. Isännälle kunnollisen työvoiman arvostaminen ei ole enään mitään. Jos vähänkään ennusteet näyttävät harmaata tai johtoportaassa joku innostuu puhumaan tehostamisesta, niin jo alkaa väen vähentäminen. Tuhansia ja tuhansia on saanut lähteä yt-neuvottelujen jälkeen. 

Ei siis ole mikään ihme, että työntekijät stressaavat tällaisessä tilanteessa. Toisilla stressi puhkeaa sairautena. Toiset kuluttavat itsensä loppuun. Meillä ei olisi varaa hukata ketään. Meidän pitäisi satsata ennaltaehkäisevään työhön. Parantaa työelämää.

Oikealla Kokoomuksessa katsotaan kuitenkin toisin. Heidän mielestään työntekijää pitää rankaista. He ehdottavat sairaille karenssipäivää. Tämä kuvastaa työnantajapuolen maailmankuvaa. Sen sijaan, että asioita oltaisiin kehittämässä, ollaan mieluummin antamassa piiskaa.

Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne on oikeassa sanoessaan:

”Työväenpuolueeksi itseään tituleeraava kokoomus lyö vaatimuksellaan kaikkia palkansaajia kasvoille ja lisää työnantajienkin kustannuksia.”

”Palkansaajien sairastamisessa suurin ongelma on, että kiihkeä työtahti, ylimitoitetut tulostavoitteet, huono johtaminen ja työilmapiiri kaatavat työntekijöitä yhä enemmän sairausvuoteeseen.”

Oikeisto jättää huomioimatta sen, että jo nyt tutkimusten ammattiliiton  työmarkkinaselvityksen mukaan toimihenkilöt ovat keskimäärin sairaana 12 työpäivää vuodessa. Näistä 12 päivästä työntekijä selvityksen mukaan on sairaana töissä noin neljä päivää, koska työpaikan menettämisen uhka koetaan suureksi. Jos Kokoomuksen vaatimus menisi läpi olisi melko selvää, että sairaana työskentelevien määrä kasvaisi,ja tätä kautta epidemiat voisivat vahvistua työpaikoilla sekä sitä kautta työnantajat kulut nousta.

Kokoomuksen esitys kertoo vastapuolen röyhkeydestä. Voi rehellisesti sanoa, että ammattiyhdistysliike ja vasemmisto on ollut ottavana osapuolena kamppailussa paremman työelämän puolesta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Suomessa.

Jos 1970-luvulla ja 1980-luvulla tehtiin laajoja sosiaaliuudistuspaketteja, jotka vaikuttivat laajasti tasa-arvon kehittymiseen suomalaisessa yhteiskunnassa, niin 1990-luvulla ja 2000-luvulla on väännetty lähinnä pienistä palkankorotuksista ja veronalennuksista. Työnantajapuoli ja valtio lupasivat, että maltillisten korotusten vastapainoksi tulee investointeja ja työllisyys kasvaa, mutta toisin kävi. Suuret suomalaiset yritykset ovat jakaneet liikevoittonsa osakkeenomistajille ja investoineet ulkomaille. Palkansaajille on jäänyt käteen musta pekka -kortti.

On aiheellista vaihtaa taktiikkaa. Ensimmäisenä on haastettava oikeisto poliittisesti lokakuun kunnallisvaaleissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *