Kasvatus- ja opetuslautakunta kokoontui eilen vuoden ensimmäiseen kokoukseen. Yksi keskeisistä käsiteltävistä asioista oli palvelusetelikirjan sääntöjen muuttaminen, niin että yksityistä päivähoitoa voitaisiin lisätä merkittävästi.
En kannattanut esitystä koska koen yrityspohjaisen yksityisen päivähoidon lisäämisen varsin ongelmallisena. Varhaiskasvatuksen asiantuntijat ovat kritisoineet vahvasti voitontavoittelua päiväkodeissa. Mielestäni ei ole kunnan tehtävä minimoida yrittäjän riskejä.
Pidin myös hyvin ongelmallisena, että esityksessä ei ollut kustannus- ja vaikuttavuusarviota.
Valitettavasti esitykseni sai vain vihreiden tuen ja koko muu lautakunta, sosiaalidemokraatit mukaan lukien, liputti palvelusetelien rajoitusten purun puolesta, mikä tulee siis tarkoittamaan merkittävää yksityisen päivähoidon lisääntymistä.
Avaan näkökulmiani asiaan alla laajemmin.
Kerava on tunnettu laaajasta yksityisestä varhaiskasvatustuksesta. Aikoinaan kaikki näistä olivat yhdistyspohjaisia päiväkoteja, jotka olivat erikoistuneet johonkin teemaan, oli se sitten liikunta, taide tai kielipainotus. Ne täydensivät kaupungin omaa laadukasta varhaiskasvatusta.
Yhdistyspohjaisten päiväkotien rinnalle on kuitenkin tullut voimallisesti yrityspohjaisia päiväkoteja, jotka ovat ostaneet itselleen yhdistyspäiväkoteja ja lisäksi rakentaneet omia yksiköitään. Osa yrityspäiväkotien omistajista kehuskeli kuinka varhaiskasvatuksessa voi takoa merkittäviä voittoja, ja ne pyrkivät aggressiivisesti leviämään eri puolilla Suomea.
Jokainen voi miettiä mistä voitot pyritään hakemaan. Samaiset yritykset ovat painostaneet kuntia kasvattamaan yksityisen hoidon tukea ja palvelusetelien suuruutta uhkailemalla lähtevänsä pois kaupungeista, jos muutokset eivät tapahdu. Touhulan kohdalla uhkaukset eivät jääneet puheiden tasolle vaan se lakkautti kymmeniä päiväkoteja, joista kaksi sijaitsi Keravalla.
Usea varhaiskasvatuksen asiantuntija on nostanut esiin ongelman voitontavoittelusta varhaiskasvatuksessa (https://www.opettaja.fi/…/voitontavoittelu-voi-tuoda…/). Ammattiliitto Super taas on kertonut työntekijöiden kohtaamista ongelmista yrityskohtaisissa päiväkodeissa, joissa henkilöstö työskentelee voimiensa äärirajoilla ja sijaisia on tosi vaikea löytää (https://www.superlehti.fi/…/touhula-paivakotien…/). Asia on ollut myös poliittisesti esillä, koska istuvan hallituksen ohjelmaan on kirjattu tarve selvittää voidaanko voitontavoittelu kitkeä varhaiskasvatuksesta.
Keravalla käytiin viime syksynä budjettineuvottelut, joiden yhteydessä merkittävä osa puolueista hyväksyi myös laajat leikkauslistat. Ainoastaan Vasemmisto ja vihreät jäivät sopimuksen ulkopuolelle. Valtuustossa Vasemmisto vastusti kaikkia leikkauksia, kun taas vihreiden ryhmä hajosi leikkausäänestyksissä.
Yksi kohta leikkauslistalla oli, että yksityisen varhaiskasvatuksen osuutta lisätään kaupungissa kymmenen prosenttia 40 % prosenttiin. Kustannussäästöksi oli arvioitu 219 000 euroa kolmelle seuraavalle vuodelle per vuosi.
Kun tätä kohtaa esiteltiin valtuustolle, annettiin kuva, että tällä haetaan uusia yksityisiä päiväkoteja Keravalle. Samalla arvioitiin, että säästöjä on vaikea saada, jos vasta parin vuoden päästä olisi tulossa uusi yksityinen päiväkoti asuntomessualueelle.
Sittemmin hallinnossa oli keksitty toinen tapa nostaa yksityisen päivähoidon määrää. Lautakunnalle esitettiin, että se muuttaisi palvelusetelikirjausta niin, että Keravalla ei enää ensin tarvitsisi täyttää kunnallisia paikkoja, vaan jokaiselle halukkaalle voidaan tarjota palvelusetelillä paikkaa yksityisessä varhaiskasvatuksessa.
Esitin, että asia palautettaisiin takaisin valmisteluun, koska nyt ajettiin suurta muutosta ilman, että esityksessä oli tehty mitään kustannus- ja vaikutusarvioita. Tämä on varsin kummallista, kun kyseessä on merkittävä strateginen linjanveto. Sain esitykselleni kannatusta vihreiden edustajilta, mutta kaikki muut halusivat jatkaa asian käsittelyä.
Palvelusetelin kannattajat ovat painottaneet, että se on kustannustehokasta ja lisää valinnan vapautta, mutta toisaalta esimerkiksi varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori Satu Valkonen Helsingin yliopistosta on sanonut, että erityisesti yksityiset, voittoa tavoittelevat päiväkodit usein mainostavat esimerkiksi kaupallisilla opetusmateriaaleilla, koska ne pyrkivät saamaan asiakkaita ja kasvattamaan liiketoimintaa. Se saattaa luoda käsityksen, että yksityinen on laadukkaampaa ja parempaa. Todellisuudessa kunnallisessa varhaiskasvatuksessa saatetaan tehdä samankaltaisia asioita, vaikka kaupallisia materiaaleja ei käytetä niin paljon.
Kustannustehokkaampia yrityspohjaiset palvelut voivat olla, koska yritysten tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen, niissä katsotaan tarkkaan, missä kuluissa voi säästää. Esimerkiksi siivous- ja keittiöhenkilökuntaa ei välttämättä palkata samalla tavalla kuin kunnallisella puolella. Silloin kasvatushenkilöstö voi joutua tekemään siivous- ja keittiötöitä, ja niihin kuluva aika on pois perustyöstä. Usein myös voittoa tavoittelevien päiväkotien palkat voivat olla matalampia ja työehdot huonommat kuin kunnallisella puolella, Opettaja-lehdessä todetaan.
Koen varsin huolestuttavana, että palveluseteli yksityiseen varhaiskasvatukseen avattaisiin täysin. Kannan huolta mitä se tarkoittaa kaupungin omalle varhaiskasvatukselle. Säästötavoitteet yksityisen lisäämisellä ovat varsin suuria. Vähennetäänkö yksittäisiä päiväkotiryhmiä vaiko ajatellaan jotain suurempaakin muutosta, kun lapsia aletaan ohjaamaan yksityiselle puolelle?
Asian käsittelyn jatkuessa esitin, että lautakunta päättää pitää kirjauksen entisellään. Vihreiden edustajat kannattivat ehdotustani ja äänestimme asiasta lautakunnassa. Valitettavasti muu lautakunta oli tässä muutoksen takana. Oikeisto on ajanut pitkään palvelusetelin laajaa käyttöä, mutta harmittavaksi koin, että sosiaalidemokraateillekin sopi rajoitusten poisto palvelusetelin käytöstä.
Valtakunnallisessa varhaiskasvatuskeskustelussa kritisoidaan vahvasti voiton tavoittelua yksityisessä varhaiskasvatuksessa. On surullista, että Kerava nojaa päätöksellään yhä vahvemmin yksityiseen varhaiskasvatukseen. Se vaikeuttaa oman varhaiskasvatuksen kehittämistä ja luo merkittäviä riskejä, kun olemme yhä enemmän riippuvaisia yksityistä päiväkotien tarjonnasta.
Näen, että kunnan tehtävänä ei ole tukea yksityistä yrityspohjaista päivähoitoa, vaan keskittyä kunnallisen varhaiskasvatuksen laadulliseen vahvistamiseen osaavalla työvoimalla.
Yksityinen päivähoito, etenkin yhdistyspohjainen, on tukenut hyvin kunnallista varhaiskasvatusta, mutta jos yrityspäiväkoti ei vedä asiakkaita, niin en näe, että kaupungin tehtävä on minimoida yrittäjien riski ja täyttää paikat.