Ehdokkaat kilpailivat koulutuslupauksen antajan tittelistä eduskuntavaalien alla. Niin oppositiojohtaja Juha Sipilä kuin pääministeri Alexander Stubb ottivat selfien opiskelijoiden kanssa ”koulutuksesta ei leikata” -kyltti käsissään. Vappupuheessaan Sanni Grahn-Laasonen painotti, ettei koulutuksesta voi enää leikata.
Toukokuun lopulla Sipilän hallitusohjelma julkistettiin ja aiemmat lupaukset heitettiin roskakoriin. Ohjelma sisälsi liki kolmen miljardin leikkaukset koulutukseen vaalikauden aikana. Leikkaukset ulottuvat varhaiskasvatuksesta perusopetukseen, toisen asteen kautta korkeakoulutukseen ja tutkimukseen.
Hallituksen päätökset tarkoittavat, että niin päiväkodeissa kuin perusopetuksessakin ryhmäkoot kasvavat. Yli 65 000 ihmistä pyysi vetoomuksessa hallitusta miettimään asiaa uudelleen. Arvatkaa miettikö? Jos ei hallitusta kiinnosta kansalaisten mielipide, niin vakuuttaisiko talouden nobel-palkittu James J. Heckman? Hän on kattavassa poikkitieteellisessä tutkimuksessa osoittanut, että jokainen varhaiskasvatukseen investoitu dollari tulee seitsenkertaisena takaisin yhteiskunnalle. Jos haluaa vahvistaa taloutta ja pienentää tulevaisuuden sosiaalikuluja, kannattaa ehdottomasti satsata varhaiskasvatukseen, tutkimus toteaa.
Opetusministeri Grahn-Laasonen ilmoitti ensitöikseen hallituksen käynnistävän toisen asteen ammatillisen koulutuksen uudistuksen. Toimenpiteet vilisevät sanoja kuten uudistetaan, parannetaan ja kehitetään. Samaan aikaan hallitus aikoo leikaita ammatillisesta koulutuksesta vuosittain 250 miljoonaa.
Opiskelijoita edustavalle Sakki ry:lle on jo tullut yhteydenottoja siitä, että opetuksen taso ja lähiopetuksen määrä eivät ole riittäviä. On viikkoja, jolloin opettajan on korvannut monistenippu. Arvioidaan, että jatkossa etenkin yhteisten aineiden, kuten äidinkielen, kielien ja matematiikan lähiopetus vähenee. Opettajien järjestö OAJ pelkää tämän johtavan ammattitaidon rapautumiseen.
Hallitus haluaa lisätä työpaikoilla tapahtuvaa oppimista. Muutos voi olla parhaimmillaan hieno ajatus tai huonosti toteutettuna suuri heikennys. Ristiriitaista on se, että hallitus haluaa lisätä oppisopimuskoulutusta, mutta leikkaa sen rahoitusta.
Rakennusala ei ole jäänyt odottelemaan hallituksien toimia, vaan on painottanut alalle sopivan 2+1 -koulutusmallin. Siinä kaksi vuotta opiskellaan perusasioita ja kolmantena vuonna opitaan työssä. Tärkeää mallin onnistumisessa on se, että oppilas pääsee tekemään opintosuunnitelman mukaisia työtehtäviä ammattimaisessa ohjauksessa. Näin siirtyy tärkeää hiljaista tietoa kokeneelta työntekijältä uusien sukupolvien käyttöön. Pirkanmaalla käynnistyi pilotti, jossa suuri rakennusyhtiö otti ammattikoululaisia työskentelemään ammattilaisten ohjauksessa opintojen viimeisen vuoden.
Rakennusliitto on tehnyt useana vuonna kyselyn valmistuville opiskelijajäsenilleen. Niissä on selvinnyt valmistuneiden suurimman ongelman olevan työpaikan löytäminen. Ei ole järkeä kouluttaa nuoria kortistoon. 2+1 -mallissa nuori työntekijä saa suoraan yhteyden työelämään ja pääsee näyttämään kyntensä jo kolmannen vuoden aikana. Työllistyminen helpottuu paljon.
Tieto pilotista leviää jo oppilaitoksissa sekä nuorten keskuudessa. Ensi vuoden paikkoja kysellään jo. Pilotti on hyvä esimerkki niin rakennusalan yrityksille, oppilaitoksille kuin myös valtiovallalle järkevästä koulutuspolusta, jossa kaikki voittavat.
Palataan vielä valmistuviin opiskelijoihin. Toinen nobel-palkittu taloustieteilijä Joseph Stiglitz neuvoi äskettäin Suomea elvyttämään taloutta tulevaisuuden rapauttamisen sijaan. Olisi järkevää investoida tutkimukseen ja infrastruktuuriin sekä uusien teollisuusalojen rakentamiseen. Löytyykö hallituksella viisautta rakentaa Suomea? Nuoret haluavat töihin.
Juhani Lohikoski
koulutuspäällikkö
Kolumni julkaistu Rakentajan numerossa 10/2015.