Juoksupäivä

Videoblogissa paljastan miksi juokseminen on erinomainen harrastus, pohdin valtuuston strategiaseminaaria ja käyn tsekkaamassa uutta yhteisögraffitia Keravan Ahjossa.

Hyppää kyytiin.

 

PS. Kannattaa tilata mun tubekanava, niin saat aina heti tiedon uusista videoista.

 

Ryhmäpuhe: Savion päiväkotia laajennettava tai Marttilan tilalle rakennettava uusi päiväkoti

Kaavoituskatsauksessa todetaan, että Kannistoon rakennetaan uusi päiväkoti palveluverkkosuunnitelman mukaisesti. Suunnitelmasta käytiin laaja keskustelu syksyllä valtuustossa ja useampi valtuustoryhmä Vasemmistoliiton lisäksi vaati, että on varmistettava julkisten päiväkotipaikkojen riittävyys Saviolla. Jatka lukemista ”Ryhmäpuhe: Savion päiväkotia laajennettava tai Marttilan tilalle rakennettava uusi päiväkoti”

Valtuusto keskusteli verotuloarviosta – Vasemmisto ehdotti 3,5 mil € nostoa

Vasemmisto jäi yksin ehdottaessaan vuoden 2014 verotuloarvion nostamista, jotta vältyttäisiin kipeiltä leikkauksilta palveluihin.

Keravan Vasemmistoliiton valtuustoryhmä ehdotti vuoden 2014 verotuloarvion muuttamista 3,5 miljoonalla eurolla suuremmaksi maanantaina 27.1. valtuuston kokouksessa.

Vasemmistoliiton ryhmäpuheenjohtaja Pia Lohikosken mielestä kaupungin verotuloarvio on selkeästi aliarvioitu. Siinä ei huomioida riittävästi sitä, että veroprosenttia nostettiin 0,25 prosenttia syksyn budjettineuvotteluissa.  Yhtälailla yhteisöveroon ei ole luvassa pelkkää alennusta kunnille.

– Hallitus on päättänyt vuoden 2014 alussa alentaa yhteisöveroa 4,5, prosenttia, mutta toisaalta se on samaan aikaan päättänyt nostaa kuntien saamaa osuutta yhteisöverosta 5 prosentilla.

Keravan Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mielestä veroarvion nostamisella vältetään tekemästä leikkauksia moniin ennaltaehkäiseviin palveluihin, jotka aiheuttavat tulevaisuudessa nykyisiä säästöjä suuremmat kustannukset.

Talousarviokeskustelussa valtuuston oikealta laidalta toistettiin kriisimantraa, että on parempi varautua pahoihin päiviin ja tehdä tiukkaa budjettia, vaikka verotuloja tulisikin vuoden aikana huomattavasti ennakoitua enemmän. Yhdessäkään puheenvuorossa ei kiistetty, etteikö Vasemmiston esittämä 3,50 miljoonan euron verotuloarvion nosto voisi hyvinkin olla se, mitä verotuloja tulee kaupungissa arvioitua enemmän.

Ymmärrän, että oikeistolle (etenkin kokoomukselle) tiukan talouskurin pohjalta lähtevä politiikka on toiminnan keskiössä, mutta miksi sosialidemokraateissa, vihreissä ja perussuomalaisissa suostutaan tällaiseen politiikkaan, jossa verotulojen jatkuva aliarviointi johtaa leikkauskierteeseen, jossa tehdään sosiaali- ja terveys sekä kasvatus- ja opetuspuolella kipeitä leikkauksia, jotka tulevat usein myöhemmin kalliimmiksi kuin arvioidut säästöt. Miksi poliitikot ovat valmiit leikkaamaan avustajaresursseja päiväkodeissa ja kouluissa, lopettamaan kasvatusohjaajien toimet kouluissamme tai jäädyttämään puheterapeutin toimen niin, että jonot pitkittyvät. Mitä järkeä on leikata ennaltaehkäisevästä työstä?

Vaikkakin eri puolilta valtuustosalia esitettiin kritiikkiä matalaa verotuloarviota kohtaan valtuustopuheenvuoroissa, valitettavasti ei Keravan Vasemmistoliiton tekemä ehdotus saanut kannatusta muilta puolueilta.

Pelottelun politiikasta kohto eteenpäin katsomisen politiikkaa

Keravan kaupunginvaltuusto kokoontui maanantaina 12.2. Pääsin ensimmäisenä varavaltuutettuna kokoukseen kun varsinainen edustajamme Maila Hölttä oli estynyt ensimmäisen kerran 40 vuoteen. Kokouksen esityslistalla tärkeimmät asiat olivat Keravan vanhuspoliittinen ohjelma sekä metropolihallinnon selvitysraportin välietappi. Tässä raportti valtuuston kokouksesta.

Laadukkaat palvelut kunnan tuottamina ja uimahallin remontointi

Keskustelu vanhuspoliittisesta ohjelmasta kävi vilkkaana valtuustossa. Vasemmiston valtuustoryhmä esitti ohjelmaan ponnen. Halusimme painottaa, että ikäihmisten näkeminen ainoastaan kunnalle kulueränä on lyhytkatseista politiikkaa. On hyvä, että ohjelma näkee ennaltaehkäisevän toiminnan hyvän vanhuuden takeena. Tässä tärkeässä roolissa on liikunta. Jottei jäätäisi paperitasolle vaadimme uimahallin remontoinnin nostamista liikuntainvestointien ykköskohteeksi. Tällä hetkellä Keravan uimahalli on häpeäpilkku verrattavissa naapurikuntien vastaaviin.

Vanhuspoliittisen ohjelman keskiössä ovat palvelut. Niissä halutaan siirtää painopistettä kalliista laitoshoidosta kotihoitoon. Vasemmisto vaati, että kotihoidon sekä muut terveys- ja sosiaalipalvelut tulee tasa-arvoisuuden ja laadullisuuden varmistamiseksi olla kunnan itse tuottamaa. Jos kunnan tuottaman lisäksi ostetaan palveluita muualta on hinnan lisäksi oltava myös selkeät ja tiukat laatukriteerit, sekä palveluntuottajan eettisyys selvillä. ”Emme halua, että yksityisen tuottajan voitot katovat veroparatiiseihin”, totesimme ponnessamme.

Samassa keskustelussa nostettiin esiin ikäihmisten turvallisuus Keravalla. Tämä oli ajankohtaista, koska paikallislehti oli uutisoinut viime viikolla tapahtuneesta tapauksesta, jossa vanhemmalta naiselta oli varastettu laukku Keravan keskustassa. Tapaus on varsin ikävä, muttei turvattomuudella mustamaalaaminenkaan muuta asioita paremmaksi, sanoin puheenvuorossani, ja kerroin samalla poikani päiväkodissa kuulleen yhden hoitajan nähneen tapauksen, ja auttaneen vanhusta, sekä myöhemmin olleen selvittämässä varkaan henkilöllisyyttä. On mahtavaa kuulla tällaisia sankaritarinoita. Toinen sankaritarina on Keravan hammashoito, joka oli omalla kekseliäisyydellään ja hyvällä ammattitaidollaan pystynyt purkamaan pitkät hoitojonot. Palvelu oli ollut niin hyvää, että kuntalaiset olivat mieluummin luottaneet kunnan hammashoitoon, vaikka heillä olisi poikkeuksellinen mahdollisuus käyttää yksityisiä palveluita ruuhkan purkamiseksi. Mielestäni meidän pitäisi palkita tällaisista teoista ja toisaalta kannustaa ihmisiä solidaarisuuteen, ja auttamaan toisia tarvittaessa.

”Lähipalvelut ovat rajoja tärkeämpiä”

Toinen suuri teema valtuustossa oli metropolihallinto. Kuulimme metropolialueen selvityshenkilöiden raportin erilaista ratkaisuvaihtoehdoista, joilla koko pääkaupunkiseudun yhteisiä asioita voitaisiin organisoida paremmin yli nykyisten kuntarajojen. Valtuustoryhmämme vetäjä Pia Lohikoski summasi hienosti ryhmäpuheenvuorossaan näkökulmiamme:

Vasemmiston mielestä kuntalaisten lähipalvelut ovat tärkeämpiä kuin vaakunat. Kuntien rajat eivät ole pyhiä ja muuttumattomia, onhan niitä tällä alueellamme muutettu aiempinakin vuosikymmeninä enemmän tai vähemmän useita kertoja. Kuntauudistuksen ytimessä tulee olla demokratia eli kuntalaisten mahdollisuudet vaikuttaa asuinympäristöönsä. Heitä on siihen myös kannustettava. Vaaleilla valittavien päätöksentekoelinten valtaa on korostettava. Nykyisellään valta on liukunut pois vaaleilla valittavilta kuntien valtuustoilta erilaisiin ylikunnallisiin kuntayhtymiin ja liikelaitoksiin, joihin sitten edustajiksi joka kunnasta pääsee käytännössä ehkä vain kahden suurimman puolueen edustajat.

Vaikka Helsingin seutu on nähtävä yhtenäisenä työssäkäynti- ja asiointialueena, ei siitä ole mielekästä muodostaa yhtä jättikuntaa. Kerava ei myöskään tulevaisuudessa ykkösvisioissamme ole Vantaan pohjoinen lähiö. Sen sijaan Vasemmisto toivoo selvitettäväksi uuden ahvemman kuntakokonaisuuden pohjaksi Tuusulan, Keravan ja Järvenpään muodostamaa maantieteellisesti ja historiallisesti yhtenäistä aluetta, jota voisi täydentää Sipoon pohjoisosa.

Painotimme myös tarvittavan ylikunnallista päätöksentekoa suorilla vaaleilla valitun metropolihallinnon muodossa:

Koska Helsingin seudun metropolialue tarvitsee myös kokonaisuuden huomioivaa päätöksentekoa, pidämme järkevänä erillistä vahvaa metropolihallintoa. Sille kuuluisi mm. maankäytön yleiskaavatasoinen suunnittelu ja päätöksenteko, erityisesti vuokra-asuntotuotannosta huolehtiminen, ympäristönsuojelu, liikenneratkaisut ja joukkoliikenteen kehittäminen sekä alueellinen maahanmuuttopolitiikka.

Metropolialueen ylin päätäntävalta tulisi olla vaaleilla valitulla metropolivaltuustolla, joka valittaisiin kunnallisvaalien yhteydessä. Kunnallisverosta tulisi paikallisvero, joka jaettaisiin kuntien ja metropolihallinnon kesken. Samaan aikaan lähidemokratiaa toteuttamaan voisivat mielestäni jäädä alueella nykyisin toimivat valtuustot, joille jäisi budjettivalta toteuttaa lähipalveluita, kuten huolehtia päivähoidon, peruskoulun sekä kirjaston, uimahallin ja muun vapaa-aika- ja nuorisotoimen järjestämisestä alueellaan.

Keskustelu metropolihallinnosta oli vilkasta. Sisällön voi jakaa pariin eri näkökulmaan.
Oli joukko, joka pelotteli, ettei uudistuksissa ole mitään hyötyä, ja enintään voitaisiin tehdä pieniä muutoksia. Puhuipa kaupunginjohtaja jopa, että Keravalle esitetyt vaihtoehdot voi nähdä lähinnä vain hirttämistarjouksina. Ilmeisesti näille valtuutetuille ei ole väliä miten kaavoitus-, asunto- ja liikennemallit ratkaistaan Keski-Uudellamaalla, tai sitten he uskovat niiden ratkevan itsestään. Lähihistoria ei tätä näkökulmaa tue.
Sitten oli joukko valtuutettuja, joka puhuu edelleen oman kunnan nimeen, mutta on valmis luovuttamaan päätöksentekoa ylikunnalliselle metropolihallinnolle. Tosiasiahan on, että jo osa kunnan toimista päätetään ylikunnallisissa elimissä. Näin on esimerkiksi ympäristöasioiden kohdalla.
Kolmen kunnan (Kerava, Järvenpää ja Tuusula) liitosta ehdotti ääneen vain Keravan Vasemmiston valtuutetut. Lisäksi siis tuimme myös vaaleilla valittavaa metropolihallintoa.

Puheenvuorossani toin esiin, ettei ole mitenkään niin, että pienessä kunnassa tehtäisiin aina hyvää politikkaa, ja suuremmassa huonoa politiikka. Ei Keravan Suomen suurimmat luokkakoot ja asuntojonot oikein kerro onnistuneesta politiikasta. Olisi tärkeää uskaltaa katsoa eteenpäin ja miettiä miten pystyisimme rakentamaan 2000-luvun kestävää kaupunkipolitiikkaa, joka vastaa liikenne, asunto- ja ympäristöhaasteisiin. Ihmisille metropolialueella on tärkeintä, että heidän elämänsä on mahdollisimman helppoa: julkinen liikenne toimii, asunnot ovat kohtalaisen hintaisia, lähipalvelut ovat kunnossa ja omiin asioihin pystyy vaikuttamaan. Ei vaakunat ole ihmisille tärkeitä, rajat ovat pitkälti vain viranomaisten luomia.
On oikein tähdätä vaaleilla valittuun metropolihallintoon sen sijaan, että perustettaisiin ylikunnallisia konserneja, jossa muutaman suuren puolueen edustajan konklaavi sopisi asioista kabineteissa yritysmaailman intressien mukaan. Se ei olisi 2000-luvun läpinäkyvää demokratiaa, johon pitää ehdottomasti tähdätä.

Aika moni valtuutettu jätti vielä puheenvuoron käyttämättä, koska näkökulma uudistukseen on mietinnässä. On hyvä, että keskustelu teemasta on laajasti avattu. Uskon sen kevään ja syksyn aikana jatkuvan vilkkaana. On hienoa, jos keskustelussa päästään puhumaan asioista, eikä pelotella peikoilla, joita ei ole oikeasti olemassa.

Olen kirjoittanut metropoliteemasta aiemmin pidemmikin. Sen löydät täältä.

Allekirjoitin myös valtuustossa SDP:n Anne Karjalaisen ja Päivi Wilenin alullepaneman aloitteen nuorisotakuun ottamisesta aktiivisesti käyttöön Keravalla. Hienoa, että 40 valtuutettua yhtyi aloitteeseen. Nyt pitää valvoa, että takuu toimii ja nuoret pääsevät aktiivisesti mukaan työelämään tai opiskeluun.