Oikeistolaisten ehdokkaiden pääargumentti vasemmistoa vastaan on väittää, ettemme ymmärrä taloudesta mitään. Välillä se esitetään sivistyneesti ja välillä taasen timosoinimaisella sutkautuksella. Meille muistutetaan, että teillä on tosi kivoja tavoitteita, mutta kai te ymmärrätte, ettei raha kasva puussa. Tai kysytään, että seinästäkö te haette rahaa. Kokoomuslaisten lempiargumentti on, ettemme voi jättää lapsillemme velkaa. Tavoitteemme on pyritty näin leimaamaan epärealistiseksi.
Perustelen kirjoitusessani miksi nimenomaan vasemmistolainen talous- ja sosiaalipolitiikka on varsin järkevää, ja miksi oikeistonkin pitäisi pysähtyä asiaa ajattelemaan pelkokuvien lietsomisen sijaan.
Hyvinvointi = hyvä sijoitus
Ensinnäkin panostaminen hyvinvointiin on hyvä sijoitus. Tällä tarkoitan, että ennaltaehkäisevät sosiaali- ja terveyspalvelut ovat halvempia yhteiskunnalle kuin asioihin puuttuminen vasta siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat syventyneet.
Ajatellaan vaikkapa maksutonta ehkäisyä nuorille. Siellä missä sitä on toteutettu, on huomattu, että sillä säästetään rahaa. Rauman kaupunki on esimerkiksi arvioinut säästävänsä 100 000 euroa vuodessa tarjoamalla maksutonta ehkäisyä alle 25-vuotiaille.
Useiden tutkimusten mukaan satsaaminen kasvatukseen, koulutukseen ja tutkimukseen maksaa itsensä takaisin. Samalla se vauhdittaa yhteiskunnallista kehitystä ja luo pohjaa koko maan kehittymiselle kestävään suuntaan.
Työpaikat julkisella sektorilla, kunnissa ja valtiolla, lisäävät kunnan houkuttavuutta sekä kasvattavat kulutusta. Kulutuksen vahvistuminen johtaa automattisesti myös yksityisen sektorin vahvistumiseen kun ihmisten ostovoima on suurempi.
Usein julkiset palvelut pystytään tuottamaan edullisemmin ja laadukkaammin kuin yksityiset palvelut. Olennaista tässä on se, että työntekijöille annetaan mahdollisuus vaikuttaa työnsä järjestämiseen mahdollisimman järkevästi.
Aina ei tarvita rahaa
Usein kyse palveluiden uudelleen organisoimisessa ei ole rahasta vaan siitä mihin jo budjetissa määritelty raha käytetään.
Alibudjetointi pitäisi heittää roskakoriin. Ei ole fiksua talous- tai sosiaalipolitiikkaa pitää julkisten palveluiden nyörejä niin tiukalla, että sen vuoksi annetaan ongelmien syventyä ja lasku maksetaan paljon suurempana. Kun kunnassa ymmärretään, että matalan kynnyksen ennaltaehkäiseviin palveluihin satsataan riittävästi, säästetään lähivuosien sosiaalipuolen kustannuksissa melkoisesti.
Useiden kaupunkien tulokset ovat olleet viime vuonna hyviä. Helsingin kaupungin viime vuoden tulos oli 465 miljoonaa. Turun kaupungin ylijäämä 28 miljoonaa ja Keravan kaupungin 14,45 miljoonaa. Talouden ja erityisesti rakentamisen piristymisen myötä ollaan monissa kaupungeissa menossa taloudellisesti parempaan suuntaan. Tämä on erittäin positiivinen uutinen ja kun sen summaa seuraaviin askelmerkkeihin resurssien varmistamiseksi, on meillä kaikki mahdollisuudet rakentaa kestävää yhteiskuntaa.
Mistä rahat?
Tarvitaan veroremontti. Ei ole oikein, että paljon tienaavat, usein pääomilla elävät, eivät käytännössä osallistu kunnan menojen kustantamiseen. Vasemmisto lähtee siitä, että uudella veromallilla pienennetään tuloeroja. On tarve selkeyttää verotusta ja vähentää verojen välttelyä. Suurten pääomatulojen saajien suosiminen erillisellä pääomatuloverolla lopetetaan ja kaikkia tuloja verotetaan yhdessä yhtenäisessä progressiivisessa verotaulukossa.
Alle 10 000 euron tulot ovat verottomia, jolloin monia etuisuuksia ei veroteta. Verotuksen alarajan nostaminen hyödyttää pieni- ja keskituloisia. Tämä tuo kotimarkkinoiden kulutuskysyntään voimakkaan elvyttävän sykäyksen.
Veromalli on osa laajempaa elvytyspakettia. Samalla kun valtion ja kuntien verokertymästä huolehditaan, pitää valtion sijoittaa useita miljardeja työllistävään elvytykseen. Työllisyyden paraneminen maksaa itsensä takaisin – kun raha kiertää taloudessa syntyy myös yksityiselle sektorille kysyntää, sosiaalimenot pienenevät ja verotulot kasvavat. Tämä kerroinvaikutus on nyt poikkeuksellisen suuri – hyvin valittu elvytys maksaa itsensä takaisin ja siten jopa vähentää velkasuhdetta.
Kunnan energialaitoksia ei kannata yksityistää. Helsingin energia ja Keravan energia ovat esimerkkejä tavoista tuottaa kunnalle varallisuutta.
Toiminta harmaa taloutta vastaan. Rakennusalalla esimerkiksi verotunniste ja viranomaisten yhteistyötä vähensi merkittävästi pimeää työvoimaa tuoden urakoita päivänvaloon. Se vahvisti työntekijöiden toimeentuloa, mahdollisti sääntöjen mukaan toimivien yrittäjien menestymisen sekä kasvatti valtion verotusta.
Otetaan lainaa silloin kun se on edullista ja käytetään investointeihin. Emme kannata lainanottoa julkisten palveluiden järjestämiseen. Taantuman aikana on järkevää investoida kasvuun ja kasvukaudella taas lyhentää lainaa reippaammin, kun kunnan verotulot ovat vahvemmat.
Valtiolla on merkitystä
Sillä on suuri merkitys, millaista politiikkaa tehdään valtion tasolla.
Kokoomuksen (useissa eri hallituksissa) ajama talouspolitiikka ei ole ollut kestävää. Seurauksena on ollut työttömyyden kasvu ja vakiintuminen korkealle tasolle sekä velkaantumisen syventyminen. Suuryrityksiä ja varakkaita on tuettu monin eri tavoin, mutta tuo varallisuus ei ole valunut alaspäin tavallisille ihmisille. Sen sijan sitä on jaettu osinkoina niille, joilla on jo yllin kyllin. Raha ei ole kiertänyt järjestelmässä ja se on vaikeuttanut yrittäjien ja palkansaajien arkea.
Jos hallitus olisi fiksu niin se takaisi valtionosuuksilla kunnille mahdollisuudet esimerkiksi pienentää luokkakokoja ja parantaa hoitajamitoitusta. Se tajuaisi myös satsata kasvuun investoinneilla ja tuotekehittelyllä aloille, joilla on tulevaisuuden näköalat, mutta joihin yksityiset eivät vielä uskalla satsata liian pienien voittonäkymien vuoksi. Vain tällä mahdollistetaan Suomen teollisuuden kehittyminen 2000-luvun menestystarinaksi.
Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin sanoin: ”turvallinen tulevaisuus ei ole utopia, se on arvovalintakysymys”.