Kesän aikana on tullut pyöräiltyä yli 300 kilometriä ristiin rastiin Keski-Uudellamaalla. Tutuksi ovat tulleet niin Keravan, Tuusulan, Järvenpään kuin Sipoonkin tiet. Maisemat eri puolilla Keski-Uuttamaata ovat huikaisevan kauniita. Voin lämpimästi suositella ottamaan pyörän alle ja lähtemään tutustumaan lähialueisiin.
Jos maisemat ovat upeita, niin pyörätiet aiheuttavat kyllä usein pelon väristyksiä. Milloin teissä on suuria railoja tai isoja kuoppia. Otin yhtenä iltana pyöräillesäni kuvan havainnollistaakseni asiaa. Kuvan pyörätie vie Hyrylästä Keravalle, ja se osa niin pyöräilijöiden, juoksijoiden kuin rullaluistelijoidenkin aktiivisesti käyttämiä reittejä.
Ymmärrän, että päätöksiä tehdessä autotiet ovat usein prioriteettilistalla korkeimmalla, mutta olisi ihan mukavaa jos pyöräteitä laitettaisiin kuntoon roudan seurauksilta. Tuollaiseen railoon on todella ikävä ajaa. Iltaisin huono teiden kunto muuttu vielä vaarallisemmaksi, kun monet Keski-Uudenmaan kunnat säästävät valaistuskuluissa, eivätkä pidä niitä päällä. Jos ei ole tajunnut hankkia pyöräänsä valaisinta, niin tuolloin mennään pimeässä luottaen omaan tuuriin ettei kolauta kuoppaan tai aja railoon. Elokuun illat ovat pimeitä jo kymmenen jälkeen. Tämä tiedoksi kaupungin iseille.
Jotta ei täysin purnata, niin kiitosta lähtee vielä Keravan kaupungin suuntaan. Savio Korson välinen kävely/pyörätie on Keravan osalta uusittu ja upeassa kunnossa. Sitä on mainio rullata.