Nuorisolääkäri Miila Halonen kirjoitti Keski-Uusimaa -lehden mielipidepalstalla 25. helmikuuta ettei koulutusreformi ole tapa ratkaista syrjäytymistä. Tahtoisin tuoda tähän tärkeään teemaan muutaman ajatuksen lisää.
Suomessa on kannettu huolta nuorten pääsemisestä työmarkkinoille.
STTK:n elinkeinoasioiden päällikön Antti Aarnion mukaan kyse kansainvälisestä ilmiöstä. Yhdysvalloissa on enemmän kuin koskaan 25-54-vuotiaita miehiä työelämän ulkopuolella.
Valtiovarainministeriön työllisyystyöryhmän taustamuistiossa taas kerrotaan, että Suomessa parhaassa työiässä olevien eli 25–54-vuotiaiden miesten työllisyysaste on laskenut kymmenellä prosenttiyksiköllä vuodesta 1990 vuoteen 2016. Niiden 20–29-vuotiaiden määrä, jotka eivät ole työssä, koulutuksessa tai varusmiespalveluksessa, kasvoi 50 prosenttia vuodesta 2008 vuoteen 2015, miesten osuus lähes kaksinkertaistui.
Tilastot ovat todella hälyttäviä.
Hyvinvointivaltiomme on pohjautunut ajatukselle, että mahdollisimman suuri osa meistä on töissä. Työllä rahoitetaan tärkeät julkiset palvelumme, kuten päiväkodit, koulut ja terveyspalvelut. Tämä malli vuotaa pahasti, jos nuorten, ja etenkin miesten on vaikea päästä työmarkkinoille.
Mielestäni on tehtävä kaksi asiaa.
Tarvitaan vahvoja satsauksia työllisyysasteen parantamiseksi ja nuorten miesten aseman vahvistamiseksi.
Ensimmäiseksi se tarkoittaa merkittäviä satsauksia investointeina ja tuotekehityksenä uuden teollisuuden kehittämiseksi. Tämä on tehtävä nyt kun lainaa saa lähes miinuskorolla. On järkevämpää satsata työpaikkoihin kuin maksaa kasvavasta työttömyydestä ja sen syventämistä syrjäytymisen oireista.
Toiseksi on vakavissaan mietittävä koulutusjärjestelmän remonttia. Vastaus ei voi olla hallituksen tekemät koulutusleikkaukset ja nykyistä tilannetta jopa heikentävä ammatillisen koulutuksen uudistus. Mielestäni peruskoulun opetusmalleja on kehitettävä niin, että kaikki pojatkin oppivat tärkeimmät taidot ja tiedot ollen valmiita lukioon tai ammattikouluun. Kun työt vaativat yhä enemmän osaamista ja monet työt ovat kielletty alle 18-vuotiailta, niin on vakavasti selvitettävä pitäisikö oppivelvollisuusikää pidentää kattamaan toisen asteen koulutuksen.
Meillä ei ole varaa hukata yhtään sukupolvea yhteiskuntamme kehittämisessä.
Juhani Lohikoski
Koulutuspäällikkö, Kerava